Mymmelin myskikurpitsakeitto

Pari vuotta taaksepäin olimme sopineet syysmiitin Mimsin ja parin muun ystävättären kanssa. Vierailumme emännällä oli iltavuoro töissä, joten aioimme perille päästyämme kokata illallisen valmiiksi.

Oli juuri tällainen samanlainen alkusyksy, lempivuodenaikani. Olin tuolloin töissä ruokakaupassa ja Mimsi laittoi minulle viestiä, että nappaisinko töistä lähtiessä mukaani yhden myskikurpitsan. Minulla ei ollut aavistustakaan, miltä myskikurpitsa näyttää - eikä muuten ollut heviosaston vastaavallakaan - mutta aikani vihanneshyllyjä kierreltyäni löysin kuin löysinkin myskikurpitsoja.

Syysmiitti oli ihana ja niin olivat tarjoilutkin. Olin kieltämättä hieman epäileväinen myskikurpitsakeiton suhteen, sillä en ole suuri kasvossosekeittojen ystävä, mutta viimeisiä pisaroita kulhon pohjalta raaputtaessani sain todeta, että "parasta kasvissosekeittoa ikänä!"

Myskikurpitsakeiton resepti on pikkuhiljaa hioutunut nykyiseen muotoonsa reseptikirjaani vuosien varrella ja aina ilmojen viiletessä kaivan sen ohjeen esiin. Nyt on paras aika käydä kurpitsaostoksilla ja nautiskella lämmintä, mausteista keittoa, joten tässäpä ohjetta teillekin!

Mymmelin myskikurpitsakeitto

yht. 1kg Myskikurpitsaa ja bataattia (esim. 700g kurpitsa & 300g bataatti)

1 omena

1 sipuli

oliiviöljyä paistamiseen

1tl curryjauhetta

½tl paprikajauhetta

½tl jauhettua inkivääriä

1tl chilijauhetta (valinnainen)

2rkl vehnäjauhoja

4tl kasvisliemijauhetta / 2 -kuutiota

4dl vettä

4dl kookosmaitoa

1tl suolaa

Kuutioi myskikurpitsa, bataatti & omena. Pilko sipuli karkeaksi silpuksi.

Kuumenna öljy suurella paistinpannulla / paistokasarissa. Lisää sipuli ja kuullota hetki. Lisää curry, paprika, inkivääri ja chili ja paista hetki. Lisää jauhot ja paista noin minuutti-kaksi koko ajan sekoittaen. Lisää myskikurpitsa-, bataatti- ja omenakuutiot. Paista välillä sekoittaen noin 5 min.

Kuumenna vesi kattilassa. Veden alkaessa kiehua, lisää paistetut vihannekset pannulta kattilaan. Lisää kookosmaito, kasvisliemijauhe sekä suola, sekoita. Seos keitetään miedolla lämmöllä välillä sekoittaen pohjia myöten, kunnes vihannekset ovat kypsiä (kuutioiden koosta riippuen 15min tai enemmän). Vihannesten ollessa kypsiä nosta keitto liedeltä jäähtymään. Soseuta hieman jäähtynyt keitto tasaiseksi sauvasekoittimella.

Tarjoile lämpimänä esimerkiksi raejuuston ja pannulla paahdettujen myskikurpitsansiementen kanssa.

Throwback: Loren Baby Shower 30.11.13

(Julkaistu alunperin vanhassa Pyrstötähtiä etsimässä -blogissani joulukuussa 2013.)

Lauantaina juhlittiin kahdeksan hengen porukalla meidän pikkuista Lorea brunssin merkeissä. Järjestin tällä kertaa juhlat ihan itse, mutta siskoni kämppiksineen tarjosivat kotinsa juhlapaikaksi. Se olikin tosi kiva juttu! Oli vähän eri fiilis juhlia kuin kotona olisi ollut. :) Mietin etukäteen hiukan sitä, onko tylsää järjestää vauvakutsut itse, ja vielä toiselle lapselle, mutta yllättäen ystäväni olivat innoissaan mukana juhlimassa toista lastamme ihan niin kuin Muikkustakin aikoinaan. Niin sen tavallaan pitäisi ollakin: jokainen lapsi itsessään on suuri ihme. :) Ja kun Suomessa nämä vauvakutsut eivät ole mitään sellaisia juhlia, että kutsun mukana tulisi kilometrin pituinen lahjalista, on miusta jokaisen lapsen juhliminen aivan ok.

Sukupuoliveikkaukset, Turon veikkaus myös mukana :)

Menu

Platino Pink Moscato -kuohuviini alkumaljana

syksyinen juurespiirakka

tomaatti-avokado-basilikaleipäset

fetasalaatti herneillä, vesimelonilla ja cashewpähkinöillä

suklainen appelsiinijuustokakku

valkosuklaa-limeruudut

sweet & sour turkinpippureita

salmiakkipäällysteisiä valkosuklaalakuja

kahvia, jouluteetä, kivennäisvettä, tuoremehua

Juhlamenu oli kasattu raskausajan mielitekojeni pohjalta, ja aika mainio brunssi niistä saatiinkin aikaiseksi! Muikkusta odottaessani vastaava menu olisi ollut jotakuinkin hapankorppuja ja voita, kilokaupalla irtokarkkeja sekä pari isoa kassillista Hesburgerin kanahampurilaisia. Nam? ;)

Liitutaululle tukkimiehen kirjanpidolla vedettyjen sukupuoliveikkausten lisäksi taiteilin tällaiset synttärilottokupongit. Lähimmäksi veikannut saa sitten jonkun pienen palkinnon, kunhan Lore päättää maailmaan saapua ja äiti hormonihuuruistaan hieman tokenee. ;) Lisäksi pyysin nimiehdotuksia (joita tulikin tosi mainioita :D), sekä tuollaisia pieniä elämänohjeita Loren vauvakirjan väliin laitettavaksi. Aika kivoja muistoja jää.

Amerikkalaiset babyshower-leikit ovat mielestäni yleisesti ottaen aika karseita (vai mitä olette mieltä esimerkiksi tästä Pinterestin esittelemästä helmestä?!), enkä miä ole mikään mahakipsien tai vaippakakkujen ystäväkään. Yhden leikin kuitenkin järkkäsin, lähinnä koska Turon kanssa keksimämme palkinto oli jollain tapaa saatava jaettua. ;) Leikkasin siis villalangasta masunympärykseni verran lankaa, ja pyysin vieraita tekemään saman ihan oman arvionsa mukaan. Lähimmäksi osui Muikkusen kummitäti E, jonka ilme oli aika näkemisen arvoinen, kun palkintoboksi kannettiin hänen nenänsä eteen.

"Siis eihän se vauva ole täällä?!" :'D

Siinä sitten myönsin pitäneeni yhtä pientä salaisuutta noin kuukauden päivät.

Meille tulee toinen tyttö!

Ja vaikka minä alusta saakka odotin oman vaistoni mukaan poikaa, tuntuu pikkusisko aika luontevalta jatkolta perheeseemme. Toki pidämme edelleen mielessä sen, että sukupuoliveikkaus on nimenomaan veikkaus... Mutta sen veikkauksen antoi aika kokenut lääkäri, joka sanoi olevansa 90% varma asiasta. Satavarma tuskin voi ollakaan ennen kuin tavataan pikkuinen tähtisilmä sitten tammikuussa, mutta tältä pohjalta lähdetään. :)

Kaiken jännityksen jälkeen kuppi rauhoittavaa teetä oli paikallaan. ;)

Ja samaan rytäkkään pääsin vielä paljastamaan pikkusiskon nimenkin. Myös Muikkusen nimen kerroimme läheisillemme jo ennen syntymää, ja julkistimme sen kaikille heti synnytyksen jälkeen lähetetyissä viesteissä. Emme tunne mitään tarvetta nimen salailuun, varsinkaan ristiäisiin saakka, vaan meistä on ihanaa kutsua pientä heti alusta saakka omalla nimellään. :)

Osa miun ja Loren ihanista lahjoista :) Kannattaa vissiin toivoa asioita ääneen, nimittäin sekä tuo ylempänä näkynyt Muumien perhekalenteri että Mumford & Sonsin live-dvd osuivat aika nappiin. ;) 

Päivä jatkui vielä miulle kovin myöhäiseen iltaan, kun kävimme yhdessä illallisella ja istuskelemassa illanvieton merkeissä muutenkin. Yhden ystäväni kanssa olimme varanneet vielä hotellihuoneenkin, ja ilta päättyi ihaniin kasvonaamioihin ja rupattelutuokioihin. Yhdeksän ja puolen tunnin yöunien sekä ihanan hotelliaamiaisen jälkeen kotiin palasi aika onnellinen äiti :)

Suurkiitos vielä kerran rakkaille ystävilleni aivan ikimuistoisen ihanasta päivästä!

Ja Mailikselle kuvista. ♥ 

Sadan vuoden päästäkin

Mitä pidemmän aikaa on poissa, sitä vaikeampaa siitä tulee. Tästä, kaikesta.

Toisaalta siinä saa asioihin uutta näkökulmaa. Jotain omaa, kun ehtii kauemmas siitä, mitä kuvitteli tekevänsä tai mitä kuvitteli muiden tekevän.

Välissä ehtii oppia, että ihmisaivot kehittyvät ja kehittävät persoonaa 28-vuotiaaksi saakka, ja siinä hetimmiten sen jälkeen myös täyttää sen 28 vuotta. Olenko miä nyt muka valmis, kysyin, ja sain vastaukseksi suorastaan raivokasta iloa tulvivan naurun ja luennon elämänmittaisesta oppimisesta.

Ikä on vain numeroita, kyllä, mutta aika hurjia vaihtelevia "vuositeemoja" ainakin mun elämääni on mahtunut. 26 taisi olla se ahdistavin ikä sitten teinivuosien, ja 27 meni ihan kertakaikkisesti haavoja parannellessa. Paljon kauempaakin kuin vuoden takaa.

Mutta sitten, tämä kevät! Olen kohdannut monta pelkoa kasvosta kasvoihin, ja selvinnyt kaikesta ehjin nahoin. Jotkin tapaukset ovat olleet vastuuntuntoa, toiset läpimurtoja, kaikki melkoisia tulikokeita. On hurjaa huomata tarvitsevansa vähemmän ohjausta ja enemmän reflektointia. Tsemppi on ollut kova ja palaute sen mukainen. Aika hyvin sä olet kartalla, ja minä loistin vielä seuraavana päivänäkin.

Niin tai näin, on aika mahdottoman hyvä fiilis seisoa selkä suorana, tyynenä omassa itsessä, vaikka maailma kuohuu ja siitä saa osansa jokainen. Se vähäkään mitä joskus yritin oppia muiden miellyttämisestä ei pysty minuun enää, eikä minulla ole velvollisuutta selitellä kuin itselleni.

Siellä se kovin kritiikki on aina odottanutkin, luulisin. Vaan ihan väleissä me ollaan 28 vuoden jälkeenkin.

The Juno Jumper - pienen koiran villapaita

Kevät tulla jolokottelloo, mutta tänäänkin on tiputellut lunta Helsingissä ja Karjalainen lupaili Joensuuhun ensi viikolle kovia pakkasia. Siispä now or never! - kaivan vihdoinkin postausluonnoksista tämän koiran villapaitaohjeen.

Tässä on jackrusselinterrieri Tinka.
Pieni ja pippurinen pakkaus, jonka lempiharrastuksiin lukeutuu oravien kyttääminen ikkunasta.

Muistatteko sen tv-mainoksen, jossa nuori nainen neuloo neulomistaan ja pian koko asunto ja koira ovat saaneet koristuksekseen jonkinlaisen neuleprojektin? Muistaakseni kyseessä oli S-ryhmän mainos.

Tuosta alle minuutin pätkästä sain idean, että haluan neuloa jollekin pienelle karvakaverille villapaidan pakkaspäivien lämmikkeeksi. Parin etsintätuokion jälkeen Pinterest alkoi itsestään heittelemään mulle koirien villapaitojen ohjeita ja jäljellä oli enää vain etsiä sopivan yksinkertainen ohje ensitekeleeksi.

Lukuisista ohjeista ensimmäiseksi yritykseksi valitsin Knit with Alice -blogin The Juno Jumperin, sillä sen lisäksi että ohje vaikutti yksinkertaiselta, mallina patsastellut Juno-koira sattui olemaan myös jackrussel. Näin ollen valmiin villapaidan koko tuskin menisi pahasti pieleen. Apuvälineinä ohjeiden kääntämisessä ja sopivan langan löytymisessä käytän usein esimerkiksi Lankakauppa FiinaNeuleen englanti-suomi-neulesanastoa ja Marjut Katajalan taulukkoa langan paksuudesta ja puikkojen koosta.

Tinkan villapaitaa ajatellessani halusin käyttää jotain "tyttöväriä", sillä Tinkan asusteet ovat aina olleet jotenkin miehekkäitä ja halusin poiketa linjasta. Koska työstä on useampi kuukausi (neuloin sen pikaisesti joulupakettiin), niin en tietenkään tässä vaiheessa enää muista, mitä lankaa mahdollisesti käytin. Vahva epäilys kuitenkin on, että kaivoin lankakassieni kätköistä tähän työhön viininpunaista seiskaveikkaa, jonka kutomiseen käytin KnitPro (Prym) koivuisia 6mm sukkapuikkoja. Amatöörikutojana minulta ei löydy silmukkamerkkejä, joten niiden sijasta solmin oikeaan kohtaan pätkän punaista lankaa ja tsekkailin näiden merkkien avulla, missä vaiheessa mennään.

Villapaidan valmistuttua halusin vielä testata yhtä mulle tuntematonta tekniikkaa ja samalla tuoda paitaan vähän sellasen hassun villapaidan jouluhenkeä, joten päätin kirjoa valmiin työn selkään silmukoita jäljitellen perinteisen lumihiutalekuvion. Selkeä ohje silmukoiden jäljittelemiseen löytyy esim. tästä DROPS Design videosta.

Tämä oli tosi kiva ja nopea projekti. Tuosta valmiin neuleen päälle kirjomisesta silmukoita jäljitellen innostuin myös! Täytyy ehdottomasti kokeilla toistekin. Myös Tinka vaikutti olevan aivan tyytyväinen lahjaansa. Omistajansa mukaan tämä tyttö ei yleensä ihan mielellään paitoihin pukeudu, vaan jähmettyy aloilleen, mutta ilmeisesti tällä kertaa jähmeyttä ei ilmennyt ainakaan niin paljon kuin aikaisemmin, eli hyvä juttu!

Currently.

Joskus muinoin tykkäsin näistä kahdeksan alaotsikon teemoista rakentuvista postauksista, 

ja nyt voisinkin inspiraatiota odotellessa herätellä vanhan tavan henkiin!

---

Enjoying: Päivien piteneminen on kyllä ykkösenä varmaan vähän jokaisella näin helmikuun puoliväliä lähestyttäessä. Valon lisääntyessä meidän kotimme, jota ollaan aika ahkerasti laitettu viime kuukausien aikana, pääsee koko ajan enemmän oikeuksiinsa. Keittiö kaipaisi kipeästi remonttia ja tyttöjen huoneen seinät uutta tapettia, ja jälkimmäinen noista onneksi saadaan maalis-huhtikuussa toteutukseen, kiitos anopin. Keittiölle tuskin tehdään mitään meidän asumisemme aikana, joten yritän vaan kestää.

Reading: Miusta on tullut (lukutoukka-vaiheen kiihdyttyä överimittoihin) useampaa kirjaa samaan aikaan lukeva! Ihan oikea lukija! Tällä hetkellä palaudun Kazuo Ishiguron hienosta romaanista Ole luonani aina. Sen jälkeen en päässyt ihan vielä aloittamaan kunnolla kauan odottamaani Oneironia, vaan päätin ottaa vähän erilaista settiä ja aktiivisimmassa luvussa on nyt Harper Leen Kaikki taivaan linnut. Eihän se nyt samalla tavalla sykähdytä kuin viime vuonna ahmimani Kuin surmaisi satakielen, mutta en sitä varsinaisesti odottanutkaan.

Anticipating: Muikkusella ja Lorella on ensi lauantaina yhteiset Vrousen-synttärit, joista neiti melkein-nelivuotias on haaveillut viime maaliskuusta saakka. Hauskaa päästä viimein pistämään kaikki koristelut ja reseptit toteutukseen, ja juhlia ihania nöttösiämme kummien ja muiden ystävien kanssa. Mutsille on toivottavasti luvassa myös perinteiset synttärijatkot, kun pitkästä aikaa saa paljon ystävättäriä samaan kaupunkiin samaan aikaan! Ja sunnuntaina jatketaan ystävänpäiväbrunssilla, ai että miten ihanaa.

Thinking about: Seikkoja, jotka tekisivät miusta paremman äidin, ystävän ja puolison. Miten tyttöni voivat olla yhtäkkiä noin isoja ja silti niin pieniä. Missä haluan olla töissä valmistumisen jälkeen. Kuinka monta lasta haluaisin, voiko perheemme olla jo kasassa. Vartaloahdistuksia ja tatuointien paikkoja.

Listening to: David Bowie on soinut viime viikkoina paljon. Lore kuuntelee Bowieta mielellään ja komentaa aina äidinkin laulamaan ääneen. Muutenkin olen palannut jotenkin enemmän juurilleni sukkahousuhevin ja classic rockin suuntaan. Spotifysta soi pääasiassa let me go rock'n'roll -lista, johon olen kasannut KISSin, Queenin, Bon Jovin, Scorpionsin, Whitesnaken, Guns n' Rosesin ym. helmiä. Tämän hetken ykkösenä guilty pleasures -listalla pyörivät Sanni (kop, kop kop kop kop!) ja Haloo Helsinki. Olen huudattanut Beibiä niin että tärykalvoistani ei liene juuri mitään jäljellä, mutta silti ne alkusävelet saavat aina vaan samalla tavalla säväyttävän fiiliksen.

Working on: Tänä talvena olen pistänyt meikkipussini uuteen uskoon, ja siinä samassa yrittänyt haalia vähän vakautta sivellinkäteen. Mikä siinä onkin, että paperille pystyn vetelemään vaikka millaisia kiemuroita pensselin kanssa, mutta omaan nassuun ei tunnu osuvan sudilla oikein kuin puuteri! Onneksi Jules ja ystävämme Mailisvx ovat aina viestin päässä. Noiden naisten päästä löytyy varmasti vinkki poikineen asiaan kuin asiaan, ja mun umpisyvälliselle sielulleni tekee todella hyvää höpötellä tyttöjen kanssa viimeisistä meikkivillityksistä. Eilen ostin elämäni ensimmäisen valokynänkin Julesin ohjeistuksella. Siis minä!

Wishing: Että saataisiin vielä sellaista ulkoiluun sopivaa lumista pakkassäätä! Muikkunen sai jouluna toivomansa sukset ja luistimet, ja ihan sopivasti on päässyt niillä suihkimista reenailemaankin, mistä saan kiittää ainoastaan aktiivista isääni. Olispa silti aika muikeata päästä itsekin vielä hiihtelemään tälle talvelle.

Thankful for: Ystävät ovat tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä. Olen tullut purpattaneeksi monta mieltä kaihertanutta juttua tämän alkaneen vuoden aikana, ja ihan jokainen niistä mutinoista on otettu vastaan avoimella mielellä ja suurella rakkaudella. Miulla on vissiin mainio maku ystävien suhteen, tai sitten vaan ihan hemmetin hyvä tuuri.

Flunssajuomaa ja lempeää joogaa

Paljon on ehtinyt taas tapahtua sitten viime bloggauksen. Sain opiskelupaikan sosionomin koulutusohjelmasta Lapin ammattikorkeakoulusta ja muutin lähemmäs kotikontuja. Armas Juksu tuli tietysti ensin mukana, mutta saikin pian töitä ja jatko-opiskelupaikan entisiltä huudeilta, joten kävimme muuttamassa hänet tammikuun lopussa sinne takaisin. Reissussa rähjääntyy, mieki nappasin ilmassa pörränneen flunssapöpön.

Paluumatkalla junassa vaikutti siltä, että ainakin puolet vaunun matkustajista kärsivät samasta taudista. Kuivaa yskää ja nuhaista nenää. Joku kertoi oireistaan puhelimessa ystävälleen, suurin osa turisteli nenäliinoihinsa ja yski hihoihinsa. Lehdessä uutisoitiin, että myös noin kolmasosa postinkantajista on jäänyt flunssa-aallon uhreiksi.

Minun sairasteluni on kestänyt nyt yli viikon ja puhti on ollut täysin pois. Pikkuhiljaa voimat alkavat palautua ja niinpä palasin takaisin näppiksen ääreen, sillä halusin jakaa teidän kanssanne flunssajuoman ohjeen. Tämän lämpimän juoman erilaisiin variaatioihin törmäsin jokunen vuosi sitten Pinterestin syövereissä ja niistä kokosin sitten tällaisen oman summittaisen version. Muumiteemaisesti kutsukaamme tätä isoäidin flunssajuomaksi!

Isoäidin flunssajuoma

Tarvitset:

kuumaa vettä

valitsemaasi teetä

hunajaa

makeuttamatonta sitruunatäysmehua (esim. Sicilian)

omenaviinietikkaa

kanelia

1. Valmista mukillinen teetä ohjeen mukaisesti kuumaan veteen

2. Lisää n. 1tl hunajaa, loraus sitruunamehua ja loraus omenaviinietikkaa. Ripottele pinnalle reilusti kanelia.

3. Sekoita, kunnes hunaja liukenee juomaan.

Nautitaan lämpimänä.

Tarkkoja mittoja en anna, sillä flunssajuoma kuuluu tehdä fiilispohjalta. Toiset pitävät makeammasta (enemmän hunajaa), toiset sitruunaisemmasta jne. Mikäli mielestäsi etikkaa lorahti liikaa, voit paikata makua lisäämällä hunajaa. Hunaja kannattaa myös lisätä juomaan vasta kun teevesi on ehtinyt hieman jäähtyä, jotta kuuma vesi ei tuhoa kaikkia hunajan terveysvaikutuksia.

Tätä juomaa kulutan suurissa määrin heti kun ensimmäiset flunssan oireet ilmaantuvat. Voi sitä nauttia myös ihan muuten vain, sillä se vaan maistuu niin hyvältä. Tämän avulla tyhjensin aikoinaan kaappini turhista, pahanmakuisista teejuomista, jotka olivat kertyneet kasaksi hyllyn perukoille. Vink vink.

Nyt kun voimat ovat alkaneet taas palautua, alkaa viikon mittainen makoilu tuntua jäsenissä. Tänä aamuna heräsin viideltä nappaamaan särkylääkettä, kun alaselkää juili niin pirusti. Päivemmällä kävin jo hissun kissun kävelemässä raikkaassa talvisäässä ja tuossa hetki sitten levitin ensimmäistä kertaa joogamattoni uuden asuntoni lattialle ja joogasin Adrienen kanssa äärimmäisen lempeän liikesarjan. Se oli kyllä juuri sitä, mitä tarvitsin ja suosittelen joogan ystäviä tsekkaamaan tämän videon sellaisena hetkenä, kun allergiat tai flunssa vaivaa ja keho kaipaisi jotain ihan hentoa liikehdintää.

Pikaista paranemista kaikille nuhanenille!