Kesä on kaikilla

Täydellinen aamu. Herättyäni avasin ikkunoita ja parvekkeen oven, jotta tukalan lämpimään asuntoomme pääsisi vähän raikasta ilmaa. Ulkona tuoksuu sade ja odotan innolla illaksi luvattuja kuuroja ja viikonlopulle luvattua myrskyä. Minulle tämä kesä on ollut kelien puolesta ihan täydellinen! En vaan jaksa ymmärtää sitä suurinta osaa ihmisistä, jotka jaksavat jupista ainaisista vesisateista ja kylmästä. Vesisateet ja ukkosmyrskyt on just niitä hetkiä mulle, ku katson maisemaa suu leveällä hymyllä. Eilenkin säätiedotus lupasi pisaroita, joten laitoin toiveikkaana sateenvarjon mukaan laukkuun lähtiessäni kävelylle. Vaan ei satanut yhtään, sekös harmitti!

Viileinä kesäiltoina voi hyvillä mielin tarttua taas puikkoihin!

Lempimuistoni kesästä liittyvätkin usein sateeseen ja myrskyyn:
Eräs juhannusilta, kun pyöräilin kaatosateella töistä kotiin ja Spotifysta soi juuri samalla hetkellä Terhi Kokkosen laulamat sanat "ehkä muistoa sateisesta juhannuksesta".
Kesä, jolloin Mikkelin toriparkki oli juuri valmistunut ja olima äitin kanssa juuri syöneet Einossa torin laidalla. Alkoi ihan hirveä kaatosade ja me juostiin torin halki parin korttelin päähän minun asunnolle. Siinä matkassa kastui, kuin olisi käynyt uimassa vaatteet päällä. Uusi torikaan ei kestänyt tätä myräkkää, vaan seuraavana aamuna uutisoitiin sen paikoin romahtaneen.
Elokuu 2012, kun oltiin Juksun kanssa vaeltamassa Karhunkierroksella ja kaatosateen iskiessä pysähdyttiin eräälle eräkämpälle muiden vaeltajien seuraan sateensuojaan.
Ja ne kaikki lapsuuden ukkosmyrskyt, kun noustiin välillä koko perhe koirankopin katolle katsomaan salamoita. Meidän kotona ukkonen ei yleensä koskaan tule ihan päälle, joten siinä oli turvallista ihastella ja laskea välähdyksestä, kuinka kaukana myrsky on.



Kenties tämä johtuu siitä, että kalpea pisamainen ihoni palaa äärimmäisen herkästi. Kenties siitä, että kotona Muoniossa varttuessa ne varsinaiset hellepäivät jäivät aika vähiin. Joka tapauksessa minua lähinnä ahdistaa, kun lämpötila nousee +25 lukemiin tai yli. Toki tykkään aurinkoisista päivistä, mutta lämpötila saisi pysytellä ehkä siinä +22 lukemissa maksimissaan. Siksi tämä kesä on ollu kyllä just ko pläkki mulle.

Yksi lisäelementti tähän täydelliseen aamuun löytyy radiosta. Olen tässä jo useamman vuoden kaivannu mahdollisuutta kuunnella radiota aamuisin. Eilen tajusin ladata puhelimeeni radiosovelluksen ja tänä aamuna liitin kännykän vanhaan, kaiuttimeksi rempattuun putkiradioomme. Vanha ukkosen hajottama putkiradio isän lapsuudesta pääsee siis vielä suorittamaan alkuperäistä tehtäväänsä. Aivan ihmeellistä, miten onnelliseksi tämä minut teki. Radiokin kuulostaa paljon pehmeämmältä ja tunnelmallisemmalta tuosta laitteesta, kun toinen vaihtoehto olisi tietokoneen välittämä nettiradio, jolle en vain ole jotenkin lämmennyt. Nyt kuuntelen onnellisena Yle Pohjois-Karjalaa hyväksyen mettäläisyyteni ja myöntämällä, että ne kaiken maailman listahittejä soittavat kanavat pukkaavat vaan ärsyttämään tämmöstä mielensäpahoittajaa.