Lukutoukka lukee: Norsunhoitajien lapset

( Kuva )

(Julkaistu Pyrstötähtiä etsimässä -blogissa maaliskuussa 2013.)

Syy tähän kirjaan tarttumiseen tekee miusta kenties vähän epäuskottavan, mutta tunnustettakoon silti, että ihastuin kirjan ulkoasuun ensisilmäyksellä niin kovasti että melkein ostin sen omaksi siltä seisomalta. Olen kuitenkin yrittänyt olla vastuullisempi aikuinen rahankäytön suhteen, tai ainakin leikkiä sellaista, ja kävinkin kirjaston kautta noutamassa kirjan mukaani. Yllättävän pitkään se sai lukuvuoroaan odottaa, kun Kurjat sun muut kumppanit oli tahkottava läpi ennen sitä, mutta tämä oli kaiken odotuksen arvoinen. 

Sanotaan se nyt siis ihan suoraan: ai että miä nautin tämän kirjan lukemisesta! Peter Hoeg on jotenkin saanut tuotua Viisikon tai vastaavan lapsuuden lemppareistani tutun porukan seikkailut tälle vuosituhannelle, tähän päivään, enkä tiedä olenko oikeasti innostunut mistään kirjasta näin paljon sitten niiden Enid Blytonin helmien lukemisen. Eihän siitä nyt ole aikaa kuin joku 18 vuotta, paljon mitään joku tuollainen pyrähdys! (Okei, Harry Potter -sarja on kyllä varmasti mun kirjarakkauksistani suurimpia, ellei jopa suurin. Omassa liigassaan, ei lasketa.)

Voin kuvitella, että kaikki eivät ole samaa mieltä Norsunhoitajien lapsien loistavuudesta. Miä meinasin pilata oman lukuelämykseni, kun aloin jostain ihmeen syystä käydä läpi kirjan saamia arvosteluja Goodreadsissa. Tunsin itseni niin kovin lapselliseksi, kun en innostukseltani nähnyt kaikkia niitä epäuskottavuuksia ja muita ärsyttäviä yksityiskohtia tarinassa, hahmoissa, kirjoitustyylissä, you name it. En osaa sanoa, miksi otin ne niin "henkilökohtaisina" kommentteina, mutta joka tapauksessa fiilikseni pelasti tämä arvostelu, jossa Mary totesi kirjan olevan 

"Quirky, but my kind of quirky."

Ah. Kyllä. Joskus toiset osaavat pukea omat ajatukset paremmin sanoiksi, yleensä jopa ihan täysin tuntemattomat tyypit. Ja se on hienoa. Sain kuin sainkin lukea tarinan loppuun samalla innolla jolla sen aloitin, nauraa ääneen isomummon elämänmuutokselle, prosessoida omia tunteita elämän isoja kysymyksiä kohtaan, ja velloa siinä kummallisessa tunteessa, joka valtaa minutkin aina, kun ovi (vapauteen) raottuu. Lopulta olemme kuitenkin yksin, mutta emme ehkä sillä tavalla kuin kuvittelemme. 

Miä voin niin kuvitella, että kun joskus romaanini kirjoitan, on se jotain tällaista ei päätä eikä häntää -tyyliseltä tuntuvaa seikkailua ihmismielessä ja rakkaimmissa kaupungeissani, väritettynä sellaisilla hahmoilla, joita ei uskoisi todellisiksi, koska se olisi vaan liian siistiä ollakseen totta. Kunpa uskaltaisin tehdä videopostauksen tästä, koska olisin varmasti aika huvittava ilmestys tästä suunapäänä vaahdotessani maailma levein hymy kasvoillani.

Jos joskus satun törmäämään Peter Hoegiin (on sitä kummempiakin juttuja sattunut!), aion kiittää häntä tästä ihanasta aikamatkasta takaisin 14-vuotiaan Mimsin sielunmaisemaan. Kyllä pienelle lapsenmielisyydelle ja omituisuudelle täytyy vielä löytyä tilaa, vaikka kuinka suuriksi kasvetaan.

Hengittäkää syvään nyt on rakkautta ilmassa!

Lempivuodenaikani on taas täällä. Syksyn tullen illat pimenevät ja viilenneessä ilmassa tuoksuu usein sade sekä eräänlainen kirpeys. Luonnon syysasua voi vaan tuijotella ihastellen, samalla iloiten siitä kun saa kaivaa kaapista taas pipoa, lapasia, saappaita, muhkeita huiveja ja neuleita. Syksy on minusta tyylikkäin vuodenaika. Kerrospukeutumisen taitoja todellakin mitataan, kun aamulla lämpöä on vain pari hassua astetta ja päivällä lämpötila voi lähennellä jopa kahtakymmentäkin.

Niille, jotka haikailevat masentuneena kesän perään, tässä meikäläisen top 10 vinkit syyspäivistä nauttimiseen:

1. Tee lappa-/vispi-/marjapuuroa (ohje postauksen lopussa)
2. Lämmitä sauna, sytytä ulos kynttilöitä ja käy löylyjen välissä ulkona nauttimassa pimenevästä syysillasta kynttilöiden valossa. Tämä toimii myös parvekkeella.
3. Satsaa hyvään teehen ja nauti sitä, mieluiten villasukat jalassa.
4. Tee jotain käsilläsi: piirrä, neulo, ompele, tuunaa, veistä, virkkaa.
5. Kokkaa mausteisia ruokia ilmassa leijailevan syysflunssan kiusaksi!
6. Kun sataa kaatamalla, laita urheasti kumisaappaat jalkaan ja lähde kävelylle. Mieluiten lenkittämään koiraa! (Mikä on parempaa, kuin sateenvarjon suojassa käveleminen kaatosateella, kun saa astua jokaiseen lätäkköön ilman pelkoa sukkien kastumisesta?) JA hymyile aivan tarkoituksella jokaiselle murjottavalle vastaantulijalle! (Huomaan itsekin miten siirappiselta tämä vinkki kuulostaa, mutta siis oikeasti harrastan tätä ihan uhmallani. Siitä tulee tosi hyvä fiilis - pienellä ilkikurisella viballa)
7. Lainaa kirjastosta kirjoja/lehtiä ja vietä päivä niiden parissa. Toinen erittäin hyvä vaihtoehto on äänikirjat.
8. Peli-ilta kavereiden kanssa. Lauta- ja korttipelejä, hyvää ruokaa ja vaikka jotkut erikoisoluet siihen oheen. Mmm.
9. Kapua johonkin näköalapaikalle ihailemaan maisemia
10. Mene ulos kahville ja ota viltti harteille. Rauhotu. Hengitä. Jos olet kahvilan terskulla ni seuraa katseella ohikulkevia ihmisiä ja ole vaan. Nauti.

Lappapuuro

1l vettä
3dl puolukoita
1dl sokeria
1½dl mannasuurimoita

1. Lisää kattilaan marjat ja vesi. Keitä 15min. Voit nopeuttaa marjojen hajoamista painelemalla niitä kauhalla veden lämmetessä.
2. Lisää mannasuurimot ja sokeri kiehuvaan nesteeseen koko ajan sekoittaen.
3. Hauduta puuroa n. 15 min välillä sekoittaen.
4. Jäähdytä ja vatkaa puuro kuohkeaksi.

Mikäli haluat puurosi ilman mahdollisia marjasattumia, siivilöi puolukat keittämisen jälkeen ja saosta siivilöity mehu mannasuurimoilla. Köyhinä opiskelija-aikoina tuli lappapuurohimoissa testattua myös kaupan puolukkahillosta keitelty versio. Jättää vaan ylimääräisen sokeridesin pois, toimii! ;)

Nauti sellaisenaan tai esimerkiksi maidon tai vaniljakastikkeen kera.

Tunnelmallista syksyä, tyypit!